Rohkiasanan emo

"Rohkiasana tuli elämääni askel askeleelta. Ensimmäinen askel oli jooga, jonka aloitin astangalla Jyväskylässä. 

 

Kaikki ei mennyt ihan putkeen. Soimasin itseäni kömpelöksi enkä oikein jaksanut keskittyäkään. Hain "oikeaa" muotoa sen sijaan, että olisin kuullut, mihin kehoni ja oloni kullakin harjoituskerralla kykenivät. Ei minulta kukaan tätä vaatinut, päivänvastoin astangasalilla oli lämmin ja kannustava ilmapiiri.

 

Ohessa lueskelin kaikkea, mitä joogasta käsiini sain. Ymmärsin ja en. 

 

Toinen askel oli kohtaaminen hengityskoulun kehittäjän, liikuntaterapeutti Maila Sepän kanssa, jota haastattelin hoiva-alan ammattiliiton lehteen. Vaikka hengitys on joogassa keskeinen, vasta Mailan tavattuani aloin ymmärtää, miten monella tapaa kehossa ja mielessä vaikuttavasta asiasta siinä on kyse. 

 

Vaihdoin hathajoogaan. Kun harjoituksesta alkoi tulla yhä kutsuvampaa ja säännöllisempää, hakeuduin Suomen joogaliiton (SJL) kuusivuotiseen opettajakoulutukseen. Olen opettanut joogaa Sisä-Savon kansalaisopistossa ja omilla kurssilla vuodesta 2013. Uusinta opetuksessani on yin-jooga. 

Kun joogasta tuli tapa, huomasin, kuinka helppoa ja lukotonta joogaharjoituksen jälkeen oli kirjoittaa. Fyysinen harjoitus, keskittyminen ja hengitysharjoitukset ikäänkuin avasivat väylää sanoille. Halusin tutkia tätä yhteyttä enemmän ja hakeuduin kirjallisuusterapiaohjaajan opintoihin Jyväskylän yliopistoon.

 

Opinnoissa hyödynnettiin erilaisia luovia menetelmiä: liikettä, valokuvaa, elokuvaa, maalausta. Käsittelin lopputyössäni terapeuttisen kirjoittamisen ja joogan limittämistä. Paitsi akateemista vahvistusta aikaisemmille havainnoilleni, opinnot antoivat valtavasti iloa ja innoitusta myös toimittajan työhön. Tämä oli kolmas askeleeni kohti Rohkiasanaa."

Terveisin Irene Pakkanen, Rohkiasanan emo

Filosofian tohtori, toimittaja, jooganopettaja, kirjallisuusterapiaohjaaja

Lue lisää Rohkiasanan tapahtumista täältä ja palveluista täältä

© 2019 Rohkiasana. Proudly created with Wix.com